|
Hermeliini polveutuu Englannista, missä rotu esitettiin
näyttelyissä ensimmäisen kerran jo vuonna 1884. Hermeliini
kuuluu kääpiörotuihin ja sen ihannepaino aikuisena on 0,81
-1,30kg. Alle tai yli tämän oleva hermeliini ei ole
rodunomainen.
Hermeliinillä on oma rotutyyppinsä. Sen kallo on pyöreä ja
kuononselkä lyhyt. Lyhyet, kärjistä pyöreät korvat osoittavat
suoraan ylöspäin. Ihanteellinen korvien pituus on 5,5cm ja
yli 7cm pitkät korvat ovat näyttelyissä hylkäävä ominaisuus.
Kallo liittyy tiiviisti runkoon, joka on myös pyöreä
linjoiltaan. Hermeliinillä pitää olla syvä rintakehä sekä leveät
hartiat. Sen selkälinja on pyöreä ja runko lyhyt. Jalat ovat
tanakat. Leukapussi ei ole hyväksyttävä ominaisuus. Hermeliini
on ryhdikäs rotu ja se osaa yleensä luonnostaan esiintyä
näyttelytilanteessa.
Yleisin turkkityyppi rodulla on normaalikarva, jonka
ihanteellinen pituus on 2,5cm. Osalla hermeliineistä karva voi
olla myös tätä lyhyempää. Karva on kiiltävää, paksua ja hyvin
palautuvaa. Rotu on hyväksytty myös turkkityypeissä rex,
satiini, fuchs ja angora.
Kaikki standardin hyväksymät värit ja kuviot ovat
normaalikarvaisella hermeliinillä sallittuja. Väri- ja
kuviorajoituksia on fuchs-, rex- ja angorakarvaisella
hermeliinillä.
Luonteeltaan hermeliini on itsenäinen ja vaistojensa varassa
elävä rotu. Vaikka hermeliini on kooltaan pieni, voi sen luonne
olla joskus jopa pippurinen. Omassa kasvatuksessani olen
erikoisesti kiinnittänyt huomiota luonteeseen, joka on vuosien
saatossa parantunut huomattavasti. Itse pidän eniten
hermeliinien itsenäisestä luonteesta sekä niiden valloittavasti
kiintymyksestä. Hermeliini on mielestäni yhden ihmisen kani ja
suosittelen sitä lämpimästi aikuisille lemmikiksi.
Omassa hermeliinien sukulinjassani emo-ominaisuudet ovat
hyvät ja poikuekokokin tavallisesti 3-5. Hermeliiniemot ovat
erittäin tarkkoja pesueestaan ja jopa puolustavia vieraita
kohtaan. Oman ihmisen emot sietävät hyvin ja antavat tutkia ja
käsitellä jälkikasvuaan moitteettomasti. |