Hermeliini polveutuu Englannista, missä rotu esitettiin näyttelyissä ensimmäisen kerran jo vuonna 1884.  Hermeliini kuuluu kääpiörotuihin ja sen ihannepaino aikuisena on 0,81 -1,30kg. Alle tai yli tämän oleva hermeliini ei ole rodunomainen.

Hermeliinillä on oma rotutyyppinsä. Sen kallo on pyöreä ja kuononselkä lyhyt. Lyhyet, kärjistä pyöreät korvat osoittavat suoraan ylöspäin. Ihanteellinen korvien pituus on 5,5cm ja  yli 7cm pitkät korvat ovat näyttelyissä hylkäävä ominaisuus. Kallo liittyy tiiviisti runkoon, joka on myös pyöreä linjoiltaan. Hermeliinillä pitää olla syvä rintakehä sekä leveät hartiat. Sen selkälinja on pyöreä ja runko lyhyt. Jalat ovat tanakat. Leukapussi ei ole hyväksyttävä ominaisuus. Hermeliini on ryhdikäs rotu ja se osaa yleensä luonnostaan esiintyä näyttelytilanteessa.

Yleisin turkkityyppi rodulla on normaalikarva, jonka ihanteellinen pituus on 2,5cm. Osalla hermeliineistä karva voi olla myös tätä lyhyempää. Karva on kiiltävää, paksua ja hyvin palautuvaa. Rotu on hyväksytty myös turkkityypeissä rex, satiini, fuchs ja angora.

Kaikki standardin hyväksymät värit ja kuviot ovat normaalikarvaisella hermeliinillä sallittuja.  Väri- ja kuviorajoituksia on fuchs-, rex- ja angorakarvaisella hermeliinillä.

Luonteeltaan hermeliini on itsenäinen ja vaistojensa varassa elävä rotu. Vaikka hermeliini on kooltaan pieni, voi sen luonne olla joskus jopa pippurinen. Omassa kasvatuksessani olen erikoisesti kiinnittänyt huomiota luonteeseen, joka on vuosien saatossa parantunut huomattavasti. Itse pidän eniten hermeliinien itsenäisestä luonteesta sekä niiden valloittavasti kiintymyksestä. Hermeliini on mielestäni yhden ihmisen kani ja suosittelen sitä lämpimästi aikuisille lemmikiksi.

Omassa hermeliinien sukulinjassani emo-ominaisuudet ovat hyvät ja poikuekokokin tavallisesti 3-5. Hermeliiniemot ovat erittäin tarkkoja pesueestaan ja jopa puolustavia vieraita kohtaan. Oman ihmisen emot sietävät hyvin ja antavat tutkia ja käsitellä jälkikasvuaan moitteettomasti.

 

 

 

Takaisin edelliselle sivulle/Back