Miksi valitsin juuri hermeliinin? Kasvattajaurani alussa asuin Kuopiossa ja siellä syvällä Savon sydämessä ei oltu kuultukaan mistään rotukaneista. Itse hankin ensimmäiset hermeliinini etelästä ja ryhdyin rodun puolestapuhujaksi. Hermeliinit olivat tuolloin aika kipakoita tapauksia, vaikkakin ensimmäinen hermeliinini Huuma olikin mitä parhain luonteeltaan.

Isäni toimi minun näyttelykuskina pitkälti 90-luvun näyttelyreissuilla. Mukana oli pari kertaa myös koko perhe. Pisimmät matkat tehtiin Turkuun sekä Helsinkiin. Lopulta vaihdoin kulkupelin junaan ja reippaasti matkailin neljän hermeliinin kanssa junalla etelän näyttelyihin. Ajokortin saatuani maailma avartui jälleen ja suuntasin ensimmäisiä kertoja kohti naapurimaata Ruotsia muistaakseni vuonna 1998.

Ensimmäiset kanini asuivat osa kotona huoneessani ja osa tallissa valjashuoneessa. Vuonna 1998 rakensimme isäni kanssa hevostallin kupeeseen ihan oikean kanilan sekä sinne puusta ja vanerista kerroshäkit kaneille. Nämä silloiset kerroshäkit muuttivat muuttokuormassani tänne Urjalaan vuonna 2001 ja palvelevat täällä edelleen. Saman mallin mukaisia kerroshäkkejä olen nikkaroinut muutaman lisää sekä jokusen erimallisenkin...

2003 vuonna kiinnostuin kääpiölupista sekä varsinkin lux ja luonnonsininen väreistä. Toistaiseksi keskityn lupissa pelkästään väriin luonnonsininen, joka on vaikeudessaan omaa luokkaansa. Luonnonharmaitakin syntyy aika ajoin, sillä joudun käyttämään luonnonharmaata luonnonsinisen rinnalla.

2006 vuonna meille tuli adoptioon Apilaniityn kasvattaja Mirja Säynäjoelta wienerin poikasia, jotka veivät totaalisesti sydämeni. Wiener on iso ja lämminsydäminen rotu, jonka muhkeudessa on jotain niin hermeliinimäistä - aivan kuin wiener olisi hermeliinin suurennettu painos. Wienerit ovat kanilassa myös tuotanto näkökulmasta, sillä kasvatuksen eettinen puoli on ryhtynyt  valtaamaan ajatuksia vuosia jatkuneen lemmikkikanikasvatuksen jälkeen..

2009 vuonna sain tilaisuuden ostaa trion kääpiöperhoskaneja. Tämä kanirotu on osoittautunut mukavaksi yllätykseksi, mutta tuo kuvio on äärimmäisen vaikea kasvattaa. Kasvatusta hankaloittaa myös se, että rodun kasvattajia on vähän.

2010 vuonna, kuin varkain, pienet kääpiöjänikset tulivat kanilaan. Ensin vain yksi ja sitten toinen ja ... Kääpiöjänikset ovat kiinnostaneet jo useamman vuoden ja kun sain ensimmäisen venäläisen kuvioisen, niin siitä se sitten lähti.

Takaisin edelliselle sivulle/Back